Vartti valokeilassa

Andy Warholhan se joskus keksi, että jokaisin ihmisen täytyisi saada olla 15 minuuttia kuuluisa. Uskon, että minulle tuo vartti riittäisi reilusti. Tai sanotaan näin: esiinnyn mielelläni ja kerron kirjoistani, mutta olen todella tyytyväinen, että kirjailija Päivi Lukkarilan elämä ja teot eivät kiinnosta suurta yleisöä. En todellakaan haluaisi jakaa lehdessä ihmissuhdeohjeita tai kertoa henkilökohtaisista vaikeuksistani. Jos kihahtaa yli, minulle riittää tämä varoventtiili. On kai tämäkin jonkinlaista julkisuutta, mutta ihan omasta aloitteesta ja ilman velvotteita.

Kirjamessuilla olen ollut kymmenkunta kertaa esiintymässä, ja normaali puoli tuntia lauteilla on minulle erittäin passeli määrä julkisuutta. Oma esiintymisvuoroni on ollut yleensä aamupäivällä, eikä katsomo ole ollut mitenkään tiukuvan täysi. Kuulin juuri, että kustantajat ”taistelevat” messuhaastattelupaikoista ja -ajoista. Hassua. Mahtaakohan se olla sen arvoista, noin markkinointimielessä?

Ainakin Helsingissä niitä lavoja on niin tolkuttomasti, että tuntuu, että kaikki markkinameinikin vain sotkeutuu yhdeksi melumereksi, ja ihmiset ramppaavat paikasta toiseen sen kummemmin keskittymättä.

Aamulehdessä oli 10.6. juttu otsikolla ”Onko kirjailija julkinen pelle?”. Siinä Päivi Alasalmi sanoi, että hänen sopimuksessaan lukee, että pitää olla messuilla ja lehdissä ja markkinoida itseään. Kauheaa. Onneksi olen saanut lähteä messuille ihan omasta, vapaasta tahdosta. Lehtijuttuja minusta on tehty muistaakseni kolmesti, ja kaikkiin aloite on tullut lehden toimittajalta, ei koskaan kustantajalta. Jutuissa on käsitelty kirjojani ja jonkin verran hevosharrastusta. Hyvä näin.

Mainokset

2 comments

  1. Ohhoh, ja Alasalmi on näköjään Gummeruksella, piti oikein tsekata. Olisin veikannut pikemmin erästä W-alkuista kustantamoa tuollaisen sopimuksen tiimoilta 😉

    Mitenköhän joustavaa noista asioista sopiminen on? Jos kirjailija vaikka kärsii vaikeasta esiintymispelosta, torikauhusta tai muusta vaivasta joka tekee messuilla esiintymisistä vaikeaa tai suorastaan mahdotonta, pitääkö kustantajalle viedä siitä lääkärintodistus jotta saa ”vapautuksen”? Vai onko velvoitettu hankkimaan vaikka lääkitys jotta voi edustaa julkisesti? Vai pitääkö vaan antaa periksi ja vaihtaa alaa? Entä jos kirja on kertakaikkiaan niin fantastisen hyvä, että kustantamo haluaa silti julkaista sen – saako kirjailija silti tuntea olevansa kustantamossa ”B-luokkaa” jos ei syystä tai toisesta halua tai kykene astumaan julkisuuteen?
    Huh. Mä kyllä esiinnyn ihan mielelläni, mutta olisi kamalaa ajatella että se olisi kirjailijuuden edellytys ja kustantamon sanelema pakkopykälä.

  2. Niin, Anu, villi veikkaukseni on, että esiintymisistä saa ”vapautuksen”, jos ne tuntuvat ylivoimaisilta tai turhan ahdistavilta. Toisaalta julkisuudn ulkopuolelle jättäytyminen saattaa sitten vaikuttaa siihen, kuinka paljon kustantamo on halukas markkinoimaan ko. kirjailijan teoksia.

    Mutta voihan taitavasti tehty ”näkymättömyyskin” olla hyvä markkinointikikka. Ei kai Remeskään ole messuilla mölynnyt tai esitellyt kesämökkejään tai parisuhdettaan, mutta kirjat myyvät kuin siimaa. Julkisuus, tavalla tai toisella, auttaa erottumaan julkaistavien teosten meressä, ja siksi ns. julkkis saa kustannussopimuksen helpommin kuin tavis.

Vastaa käyttäjälle Päivi L Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s