Suomalainen synninpäästö

Kuinka sen tekee, oppii yleensä äidiltään. Minulle ohjeet olivat: riittävästi vettä, jämäkkä hinkkaus, reunat erityisen huolellisesti.

Meitä on taas monta. Kukin toimii omalla tyylillään, omalla paikallaan, hikoilee, huokailee, jynssää. Emme juurikaan puhu keskenämme, vaan käymme kaikki itseksemme läpi kulunutta vuotta. Meidät ympäröi rytmikäs suhina, jonka katkaisee ainoastaan satunnainen loiskahdus tai kudoksen kiskomisen aiheuttama, laahaava ääni. Mieli on samaan aikaan keskittynyt ja meditatiivisen tyhjä.

Osan synneistään saa pyyhittyä pois. Nyt lähtee tahra, joka syntyi, kun heitin kiukustuneena omenan lattiaan. Hyvästi, jalkoihin poljetun lyijykynän muisto. Kaikki ei kuitenkaan katoa. Esikoisen vauva-aikojen mustikkasoseen muisto keltaisessa raidassa saa kaikin mokomin säilyä, samoin punaviinitahra niistä ihanista juhlista.

Kun olin lapsi, mäntysuopaa pidettiin luontoystävällisenä ja matot huuhdottiin tyynesti liplattavassa merenlahdessa. Nyt sellainen ei ole enää sallittua, mutta onneksi on pesupaikat jyrisevine  vesipumppuineen ja betonisine altaineen. En halua päästä helpommalla, paukuttaa mattoja painepesurilla tai upottaa niitä pesulan teollisuuskoneeseen. Matot pestään käsivoimin.

Parin tunnin raatamisen jälkeen edellisen vuoden synnit on pesty pois. Kun levitän uudistuneet, mäntysuovantuoksuiset räsymatot takaisin lattialle, mieli on tyyni. Maailma jatkuu, kaikesta huolimatta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s