Syntisäkki tunnustelee

Anu pohti blogissaankirjailijoihin liitettäviä kliseitä ja haastoi muutkin synnintunnustukseen. No, huono kirjailijahan olisin, jos en keksisi päälle yhtä lisämäärettä. Ottakaa ja kommentoikaa omalta kohdin, hyvät kirjailijat ja kirjailijaksi haluavat.

1. Elitistisyys
Elitistiseksi kirjailijaksi minut voisi tehdä se, että minulla on ns. klassinen kirjailijakoulutus eli olen opiskellut yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. Tiedättehän nuo synkeät ja ylimieliset kirjallisuusopiskelijat, joilla on näyttävät silmälasinkehykset ja liiasta sisällä istumisesta johtuen huono ryhti ja kalpea naama, ja jotka tipauttelevat keskusteluun sellaisia käsitteitä  kuin ekstradiegeettinen kertoja ja fokalisaatio.

Noh, minulla on lasit ja huono ryhti, mutta käsitedroppingia olen aina inhonnut. Yleisen kirjallisuustieteen sisällä suoritin teatteriin ja draamaan painottuvat opinnot, joten mustien vaatteiden ja maripaitojen sijaan pukeuduin yleensä viimeisiään veteleviin verkkareihin ja t-paitaan, jotka olivat teatteriopiskelijan univormu joskus 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

En pidä itseäni elitistinä. Pelkään, että jos menen juttelemaan etablisoituneen kirjailijan kanssa, häpäisen itseni osottautumalla tietämättömäksi ja typeräksi juntiksi.

2. Hankala luonne
Juu ei, olen todella mukava ja vaivaton luonne. Tapaan vain usein todella hankalia ja periksiantamattomia ihmisiä, joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen.

3. Päihteidenkäyttö

Nuorena tuli harrastettua tätäkin. Nykyään ei oikein jaksa lähteä rimpsallekaan, kun sitten aamulla väsyttää (lähinnä koska on mennyt myöhään nukkumaan) eikä väsyneenä saa kirjoitettua. Juon joskus oluen tai siiderin saunan jälkeen tai telkkarin ääressä, ja siitäkin jää yleensä puolet tölkin pohjalle.

Nuorena kokeilin joskus kännissä kirjoittamista (kai siihen aikaan, kun luin paljon Bukowskia), mutta oikeiden kirjoituskoneiden aikana noihin tekstiin tuli turhan paljon kirjoitusvirheitä. Muutenkin ne yritelmät olivat aika käsittämätöntä kieltä. Ilmeisesti ajatus oli lentänyt aika paljon nopeammin kuin sormet näppäimistöllä.

4. Boheemius
Minusta Anu määritteli boheemiuden (”tavis on laiska sottapytty, mutta taiteilija on “boheemi” ) niin osuvasti, että tähän minulla ei ole paljon lisäämistä. Minustakin on myös aivan yhtä lailla hämmentävää, että ”jotkut ihmiset petaavat sänkynsä joka päivä, imuroivat kerran viikossa ja silittävät paitansa…”.

Okei, vaikka minua ei koskaan valita Vuoden Martaksi, ennen vieraiden tuloa menen joskus siivouspaniikkiin. Pölyä, vaatemyttyjä ja paperikasoja siedän ympärilläni aika hyvin, mutta aina toisinaan ajan itseni ristiretkelle sotkuja vastaan. Olen vieraillut myös ”oikeissa” boheemikodeissa, joissa jääkaapit ovat olleet sisältä vihreitä homeesta ja koirankikkare on koristanut ties monettako päivää olohuoneen lattiaa. Sellaisessa boheemisuudessa en itse kuitenkaan viihtyisi.

5. Itsekeskeisyys
Pidän itseäni uhrautuvana ja toiset huomioon ottavana, mutta taidan kyllä olla pohjimmiltani vähän itsekeskeinen. Jos asiat eivät mene, niin kuin haluaisin niiden menevän, tulen pahalle päälle ja kiukuttelen kuin pikkulapsi. Lisäksi tästä perspektiivistä tuntuu, että KAIKKI MUUT KIRJAILIJAT saavat paljon enemmän huomiota ja palkintoja ja parempia apurahoja kuin minä, vaikka olenhan minäkin saanut osani mainetta ja apumammonaa.

En ole myöskään sellainen kirjailija, jonka kirjoittamisen mukaan kaikki muu toiminta taloudessa järjestetään. Perhe kyllä on oppinut aika hyvin antamaan kirjoitusrauhan, se myönnettäköön.

6. Erakkomaisuus
Noh, ks. kohta ”päihteidenkäyttö”; en jaksa enää lähteä juomisrientoihin kodin ullkopuolelle, ja joskus saattaa vierähtää parikin viikkoa, etten vieraile edes Tampereen keskustassa, mutta mikään yksineläjä en ole. Päivän pari viihdyn oikein hyvin yksikseni, jos siihen tulee mahdollisuus, mutta silloinkin kyllä täytyy soitella kaverin kanssa pari piiiitkää puhelua. Kirjailijantyön hyvä puoli on kuitenkin se, ettei ole työkavereita. 😉

7. Tunteellinen (yli)herkkyys
Olen aika kova luu. Kun kaverit kaivavat elokuvissa nessuja laukusta, minä keskityn silmä kuivana juonenkulkuun, eikä Bambin äidin kuolema vie jalkoja alta. Toisaalta olen kyllä empaattinen ja reagoin tosielämän vääryyksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin toisinaan voimakkaastikin. Ja tässäkin kohden ikä on pehmentänyt: nykyään saatan liikuttua kyyneliin asti esimerkiksi kun tytär karauttaa kunniakierroksen ratsastuskilpailujen palkintojenjaossa ja hieno musiikki soi taustalla.

8. Elää parisuhteessa toisen taiteilijan kanssa

Ei, Herra minua siltä varjelkoon! Yksi taiteilija tai kirjailija per talous riittää. Jin-Yang -ajattelun mukaisesti tarvitsen puolison, jota eivät taidehörhötykset voisi vähempää kiinnostaa. Eikä hän pääse kirjoittamaan minusta sitten mitään räävitöntä muistelmateosta, kun olen kuollut!

 

 

Mainokset

6 comments

  1. Laiska sottapytty ilmoittautuu. Kiitän sunnuntainauruista :). Ei ole helppo olla taiteilija ja täyttää kulttuuripersoonaan kohdistuvia odotuksia

  2. Hahaa, hyvät vastaukset ja hyvä lisäys 😀 Mä olen joskus miettinyt, millaista mahtaisi olla jos huushollissa asuisi kaksi kirjailijaa… No, mieheke kuuluu ryhmään ”hajamieliset professorit” (vain virallinen titteli puuttuu 😉 ) joten ei siinä ehkä kovin suurta eroa olisi.

    Räävittömän muistelmateoksen aion kirjoittaa itse 8)

  3. Heippa,
    hauskaa luettavaa! 🙂
    Huomasin, että tulet samaan paneeliin syyskuussa Hämeenlinnan kirjastolle. Voisimmekohan mennä sen jälkeen vaikka kaikki kirjoittajat yhdessä syömään tai jotain, olisi tosi kiva jutella kun kerrankin tapaamme luonnossa. 🙂
    t Hanna

  4. Lohdullista, että muitakin sottapyttyjä löytyy, Tuija. 😉

    Odotan innolla räävittömiä muistelmiasi, Anu, eikä niiden kirjoittamista tarvitse pihdata vuosikymmenoä, julkaistiinhan kolmekymppisestä Jukka Pojastakin juuri elämänkerta. 🙂

    Kiitos kutsusta Hanna. Mennään vain yhdessä syömään, se olisi todella kivaa!

  5. Hitsi, että mä nauroin täällä silmät märkinä tälle postaukselle. Eteenkin siivouskommentit kolahtivat, kun mun oikeastaan pitäisi olla siivoamassa, mutta mä surffailen kirjailijablogeja netissä.

  6. Terve Minttis, kiva, että sinua nauratti, vaikka minä kirjoitin tämän postauksen aivan äärimmäisen tosissani (tai sitten en) 😉

    Minäkin luen yleensä kirjailijablogeja silloin, kun pitäisi siivota. Tai kirjoittaa.

    Mahti-isot onnittelut muuten sinulle kustannussopimuksen johdsta!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s