Hankala yhtälö

Hesarin kuukausiliitteen artikkeli kirjastoapurahoista pisti todella miettimään syntyjä syviä. Tässä taannoin lanu-kirjailijaystävä tokaisi, että niitähän saa joka vuosi, ainakin vähän. Itse en ole saanut joka vuosi, ainoastaan kahdesti on tullut huhti-toukokuussa ilouutinen. Hakenut kyllä olen joka vuosi ensimmäisen kaunokirjallisen teoksen ilmestyttyä, siis tammikuusta 2008.  Ensimmäisen hylsyn otin hyvin tyynesti, olin juuri saanut suhteellisen ison apurahan tieteelliseen työskentelyyni (väitöskirja), enkä sen vuoksi olisi tuona vuonna kyennyt mitenkään paljoa kirjoittamaankaan. Reilu peli: ei tuotosta – ei avustusta, onhan kyseessä työskentelyapuraha, ei palkkio tehdystä työstä.

Mutta jotkut ovat saaneet joka vuosi, vuosikausia ja ilman, että julkaisuja on putkahdellut mitenkään taajaan. Jotkut ovat nauttineet kirjastoapuraa oman, hyväpalkkaisen toimen ohessa.  Kuukausiliitteen jutun toimittaja Ilkka Karisto ei ole kuitenkaan selvittänyt, ovatko nämä ihmiset olleet virkavapaalla tai muuten vapautettuina tehtävistään apurahaa nauttiessaan.

Ja ihmiset ovat saaneet huimia summia, jotkut 2000-luvun aikana yhteensä yli 100 000 euroa. Viidenkymmenen eniten netonneen joukkoon mahtuu niin valtaviin myyntilukuihin yltäviä bestsellertehtailijoita kuin aika tavalla never heard-tyyppejäkin. Millä perusteella rahat sitten oikein jaetaan?

Kuukausiliitteen jutun mukaan lautakunnan iäkkäät myöntäjät jakavat iäkkäille hakijoille. Mutta eikö Arto Paasilinnaa, Jari Tervoa, Mauri Kunnasta tai kansanedustajan eläkettäkin kaiketi nauttivaa Claes Anderssonia NOLOTA hakea kirjastoapurahaa? Heille myönnettyhän on totisesti pois joltakulta toiselta, apua varmastikin enemmän tarvitsevalta.

En haluasi kyllä olla lautakunnassa jakamassakaan näitä rahoja. On tietyllä tapaa inhimillistä, että tutulle on helpompi antaa kuin tuntemattomalle, etenkin, jos tietää, että hakijalla on juuri pesukone hajonnut tai puoliso sairastunut. Mutta kuinka järjestelmästä on tullut jonkinlainen toimeentulotuki tai sosiaaliavustus aika pienelle porukalle, kun työskentelevälle ja julkaisevalle kirjailijalle voidaan tarjota vain lämmintä kättä ”riittämättömien määrärahojen vuoksi”? Kolmisen miljoonaa ei ole kauhean vähän, kun hakijoita on kuitenkin vuosittain yleensä alle tuhat. Olisiko tasajako mitään: kaikille 3000? Sekin olisi enemmän kuin olen joinakin vuosina saanut.

En toisaalta osaa nimetä ketään, joka ei rahaansa olisi ansainnut. Ehkä sellaisia on, mutta pelkät myönnetyt rahamäärät ja nimiluettelot eivät kerro mitään. Kuukausiliitteen jutussa Jorma Kairimo nostetaan esimerkiksi hakijasta, joka on saanut 2000-luvulla melkein sata tonnia, muttei julkaissut kuin pari juttua. Mutta Jorma ei olekaan kaunokirjailija vaan dramaturgi, joka kyllä kirjoittaa aivan jatkuvasti freelancer-pohjalta ja jonka tuotanto julkaistaan ja esitetään näytelminä. Vuonna 2011 suurimmat kirjastoapurahat saaneiden joukkoon mahtuu Jorman lisäksi ainakin kuusi ystävääni tai puolituttua, enkä kyllä usko, että heistä yksikään on saanut kirjastokorvauksiaan mitenkään vastineetta tai väärin perustein.

Silti toivoisin, että kirjastoapurahojen jakoperusteita selkeytettäisiin ja tehtäisiin läpinäkyvimmäksi. Kannatan lämpimästi myös Paavo Arhinmäen aloitetta, jolla tämän apurahan hakijoille määrättäisiin enimmäistuloraja.

Sen sijaan en ole samoilla linjoilla muuten kovasti kunnioittamani Jukka Kemppisen kanssa, joka ehdottaa koko kirjastoapurahan lakkauttamista. Outoa, että Kemppinen, joka myöntää oleensa luomassa ja myös hyödyntämässä tätä järjestelmää, ole tarkastellut asiaa lainkaan oman erityisosaamisalueensa, tekijänoikeuksien, kannalta. Alunperinhän kirjastoapurahalla oli tarkoitus kompensoida kirjailijoiden tulonmenetyksiä, kun heidän teoksiaan lainataan ilmaiseksi valtion kirjastoissa.

Hatunnosto myös Riikka Pulkkiselle, joka on hakenut kyseistä apurahaa ainoastaan silloin, kun on kokenut sitä todellakin tarvitsevansa. Hän ei ole myöskään hakenut kirjastoapurahaa silloin, kun ei ole julkaissut teosta. Teen tässä itsekin jalon vakuutuksen, että heti, kun elän kirjoistani saamillani tuloilla, jätän kirjastoapurahan sitä tarvitseville.

Mainokset

12 comments

  1. Ei-kirjailijana pohdin juttua lukiessani paljon samansuuntaista kuin sinä. Minusta on kummallista – jopa hieman moraalitontakin – hakea työskentelyynsä kirjastoapurahaa, jos pystyisi omilla kirjanmyyntituloillaan rahoittamaan työntekonsa aivan hyvin. Moni ei siihen kykene ja he ansaitsisivat rahan paremmin. Onkohan apurahan nimi vienyt joitakin hakijoita ihan oikeasti harhaan? (Mutta en kyllä usko monien olevan virkavapaalla kirjoittamassa vuodesta toiseen, ehkä pienillä pätkillä silloin tällöin.) Tulorajan asettaminen olisi selvä parannus. En yleisesti kovasti ihmisten moraaliin olla kutakuinkin hyvätuloisena hakematta lisärahaa sieltä mistä sitä kuitenkin on saatavissa (mites se menikään? ”raha tulee rahan luo”?). Moraalisia hakematta jättäjiä on varmaankin vain vähän, jutussakin mainittiin kai vain Pulkkinen ja Hirvisaari. Kannatan myös lämpimästi reilusti nuorempien tuomista rahanjakajien joukkoon.

    Minua olisi kiinnostanut myös asia, jota jutussa ei mainittu. Miten apurahat jakaantuvat alueellisesti? Onko rahaa myönnetty esimerkiksi pohjoisen kirjailijoille suhteessa saman verran kuin etelässä asuville?

  2. Kiitos kommentista, Tuija. Tuo on tietysti mahdollista, että jotkut hakijat ovat ajatelleet, että tuki kuuluu heille, vaikkei uutta tuotantoa olisi tulossakaan, kun kyse on ”kirjastoapurahasta”. Puhuuhan Kemppinenkin blogissaan ”kirjastokorvausapurahoista”, mitä muotoa näkee myös usein käytettävän. Hakulomakkeesta ja ohjeistuksesta käy kyllä selvästi ilmi, että kyseessä on työskentelyapuraha.

    Ja nyt, kun EU:n myötä meille tulivat myös lainauskorvaukset (muistaakseni sellaiset 3,5 senttiä/laina), ehkä kirjastoapurahan nimen voisi muuttaa vaikkapa valtion kulttuuritueksi tai miksi nyt vain.

    Olen törmännyt muutamiin nettikeskusteluihin, joita en viitsi tähän linkittää, mutta joissa on innostuttu tuo Hesarin kk-liitteen jutun innoittamana vaatimaan kaiken valtion taiteilijatuen laukkauttamista. Toivon kuitenkin, ettei lapsi mene pesuveden mukana, jos ja kun tästä seuraa nyt muutoksia vanhoihin käytänteisiin.

    1. Ei sitä kannata lakkauttaa – artikkelissahan myös todettiin, että se saattaa olla monille ainoa tulo. Mutta ymmärrän kyllä, että hyvätuloisille kirjailijoille apurahan kasaaminen hyvien myyntivoittojen päälle herättää närää. Tuloraja on yksi selkeä kriteeri. Virkavapaat palkkatyöstä ovat sitten eri asia – virkavapaalla kirjailijankin pitää syödä ja maksaa vuokransa ja laskunsa.

      Kirjastoapurahan nimen voisi kyllä vaihtaa, kun sillä ei ole mitään tekemistä – ainkaan kunnolla – kirjaston kanssa. Arkijärkeen ei mahdu, miksi maksettaisiin kirjastoapurahaa kirjailijalle, jonka teoksia ei edes kirjastoissa ole. Mutta työskentelyapuraha – sehän kertoo jo ihan oikeasti mistä on kyse. Lainauskorvauksethan niitä kirjastotuloja ovat :).

      1. Ja lainauskorvaus Suomessa – kirjastojen supermaassa – on hävyttömän, suorastaan törkeän, pieni.

  3. Apurahaviidakko on jotain, jota on välillä vaikea ymmärtää. Samoin on varmasti äärimmäisen vaikea määritellä kuka on pätevä päättämään kenelle mitäkin apurahaa annetaan ja millä perustein – kuten myös apurahojen saajat. Olet mielestäni aivan oikeassa siinä, että rahaa voisi tasata jollakin tapaa. Jos jaettaisiin pienempiä summia, pinosta riittäisi useammalle.

  4. Tuija: vaikka lainakorvuksen kertalaaki ei päätä huimaa, sen kanssa ollaan minusta oikealla asialla: kirjailija saa ainakin jonkinlaisen korvauksen siitä, että kirja on kaikkien käytössä. Niin kuin muusikko saa sävellyksensä radiosoitosta. Ja kirjastossahan kirjan elämänkaari on (tai voi ainakin olla) paaaljon pidempi kuin kirjakaupassa. Lainauskorvaukset ovat juuuri tällaista ”long tail” -tuloa: pientä sinäänsä, mutta pienistä puroista voi muodostua isompi joki. Tänään katselin Piki-tietokannasta, että Pirkanmaalla teoksiani on lainattu kuluvana vuonna jo 687 kertaa, eli jos tuo 3,5 senttiä pitää paikkaansa, olisi korvauksia tulossa näistä kirjastoista ainakin sellaiset 240 euroa. Miinus verot, tietenkin.

    Totta, Minttis, on vaikea määritellä, kuka on pätevä jakamaan apurahoja. Henkilökohtaisista mieltymyksistä ei varmasti koskaan päästä eroon, kun ihmisistä on kuitenkin kyse, muttei varmaan tarvitsekaan, kunhan ei jatkuvasti suosita omia tuttavia. Silti näkisin eron yksityisten säätiöiden (jotka toimivat myös yksityisin varoin) ja valtion apurahojen välillä. Kun jaetaan meidän kaikkien verorahoja, on jakoperusteiden oltava läpinäkyviä ja perusteltavissa.

    Rahojen tasaamisessakin olisi ongelmansa. Joku saattaa kirjoittaa vuodessa kuukauden tai kaksi, joten hänelle kolme tonnia riittäisi mainiosi. Joku toinen taas työskentelee ”ansiotyöstä vapaana” koko vuoden, ja siinä ei kolmella tontulla pitkälle pötkitä, valitettavasti. Lähinnä ehdotin tuota tasajakoa, koska harmitti se, että kokonaan ilman jäämistä perusteltiin määrärahojen riittämättömyydellä, kun yli 10 000 euron apurahojakin on voitu joillekin myöntää. Mutta kuten sanottu, en hauaisi itse olla pottia jakamassa, tuskin osaisin tehdä sitä yhtään paremmin.

    1. Ehkä rahaa pitäisikin olla jakamassa juristi ja ekonomi, sellaiset jotka eivät vähääkään piittaa kirjallisuudesta, mutta osaisivat katsoa hakemuksia tasapuolisesti. 🙂

  5. Tuija: kuinkahan minua kylmaa myös ajatus juristista ja ekonomista taidetta rahoittamassa? 😉

    Pikemminkin kriteereitä voisi selkeyttää: vuosiansioille yläraja, apuraha käytettävä muusta ansiotyöstä vapaana, tuotantoa tulisi myös syntyä (huomioon ottaen tietysti, että teoksen kirjoittaminen vuodessa ei ole aina mahdollista). Hakemuksen laatua en niinkään korostaisi, nyt tuntuu, että taidokkaan hakemuksen tekeminen on jopa tärkeämpää kuin työsuunnitelman noudattaminen. Hakemuksesta tulisi käydä ilmi, miten teos/teokset hyödyttävät suomalaista kulttuurielämää. Lisäpojoja saisi, jos kirjailijan teoksia lainataan paljon TAI niitä lainataan todella vähän, mutta niillä on muuten arvoa (esim. lyriikka, harvinaisten alojen tietokirjallisuus).

  6. Oikeasti minäkin olen sitä mieltä, että kirjallisuuden eri ammattilaiset voisivat rahan jatkossakin jakaa, mutta miten tämän kokoisessa maassa väistät sen, ettet joutuisi kaverin anomusta käsittelemään? Suosit kaveria, jos myönnät apurahan hänelle, syrjit jos et myönnä vaikka kaverin tarve olisi perusteltu. Jos jääväät, päättäjiä on liian vähän. Ja aivan, en minäkään haluaisi olla rahanjakajana.

  7. Eihän sitä tosiaan voi välttää. Piirit ovat pienet ja luonnollisestikin kirjallisuusihmiset tuntevat toinen toisensa. Mutta voi kaverille myöntää, muttei samalle kaverille joka vuosi. Eikä tulisi myöntää pelkästään kavereille. 😉

  8. Tärkeä asia, tietenkin, kirjailijalle apurahat ja lainauskorvaukset. Kun viittasit musiikkinpuolen tekijänoikeusmaksuihin, niin Teosto ja Gramex ovat jo ties kuinka monta vuotta, vuosikausia, laskuttaneet kuntia (kuntien laitoksia) siitä , että musiikkia voidaan esittää julkisissa tiloissa yleisölle. Teosto&Gramex sitten hoitavat tuloutuksen muusikoille ja sanoittajille.

    Työtuloksi kutsui näitä lainauskorvauksia Tuula-Liina Varis, ilmeisesti nimenomaan kirjalijalijoiden edunvalvonta mielessä. Kirjastot ovat kuitenkin hankalassa tilanteessa, mikäli kaikista niistä teoksista joita kirjastontiloissa on ja joita kirjastonkäyttäjä lainaa tai käyttää (kuvataiteilijat, muusikot, muotoiljat, arkkitehdit sekä muut ”kulttuurityöläiset” ja taiteilijat) ryhdyttäisiin maksamaan lainauskorvausta teosten tekijöille.

    Mikäli kirjailijat hirveän pontevasti haluavat korvauksensa suuremmiksi, voi käydä niin että kirjaston kassa-arkun pohjalaudat tulevat näkyviin ja silloin sahataan toimeentulo siitä mistä tuo lainauskorvaus syntyy: kirjastohankinnoista. Kirjastot eivät ehkä enää pystyisi hankkimaan kokoelmiinsa niin monipuolista aineistoa kuin se vielä tällä hetkellä on.

    (tätä ei pidä ottaa moitteena tai arvosteluna vaan ihan mietittäväksi…)

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s