Kirjailijantyön plussat ja miinukset

Kirjailijaliiton graafinen ilme on uudistunut ja logossa on kirmaa nyt runoratsu Pegasos. Hevosihmisenä huomaan, että logo varsin onnistuneesti kuvaa symboloimaansa järjestöä: Pegasos on logossa eloisan ja vireän näköinen ja on ratsastustermiä käyttääkseni koonnut itsensä eli käyttää voimaansa parhaalla mahdollisella tavalla ja itseään turhaan rasittamatta. Logon runoratsua, etenkin sen päätä ja kaulaa, katsoessa näkee, ettei se kuitenkaan liiku peräänannossa eli se ei ole alistunut kenenkään ulkopuolisen hallintaan. Hyvä!

Eilen oli Kirjailijaliiton uusien kirjailijoiden päivässä Villa Kivessä. Mielenkiintoista ja hyödyllistä, tuli tunne että liitto on jäseniään varten eikä päinvastoin. Lisäksi oli hauskaa tutustua muihin uusiin kirjailijoihin, joista kukaan ei ollut ennestään ihan tuttu. Osa oli kyllä hyvinkin tuttuja teostensa tai muiden yhteyksien kautta, osasta olin kuullut jotain ja osa oli täysin uusia tuttavuuksia. Voisi sanoa, että toisinaan kirjat ovat kirjoittajiensa näköisiä, toisinaan kirjailijan ulkoinen olemus ei anna minkäänlaista viitettä siihen, mistä hän kirjoittaa, hyvä niin.

Tilaisuudessa puhuttiin paljon kirjailijan työstä ja sosiaaliturvasta, joka on tunnetusti kehnoakin kehnompi. Miksi kirjailijoiksi haluavia kuitenkin on niin paljon? Kirjaan tähän tämänhetkisen näkemykseni kirjailijan työn hyvistä ja huonoista puolista. Kohdat eivät ole merkittävyysjärjestyksessä. Kommentoikaa!

PLUSSAT

1. Työn vapaus ja itseohjautuvuus

2. Ei kiinteitä työtunteja

3. Ei tarvitse hankkia työvaatteita vaan voi oleilla aamutakissa ainakin siihen asti, että koira on vietävä ulos

4. Status: ei-kirjailijoista kirjailijan työ on mielenkiintoista ja ihailtavaakin

5. Saa luoda omia maailmoitaan, jossa kirjailijan valta päättää tapahtumien suunta on rajaton. Ainakin siihen saakka, kun käsis palaa kustannustoimittajan merkinnöin

6. Kaiken luppoilun ja netissä hengailun voi laittaa ideoimisen ja taustatyön piikkiin

7. Faniposti

8. Kirjailija saa julkisuutta, mutta harvemmin niin paljon, että se tuntuisi kiusalliselta

9. Kustantajan tarjoamat lounaat messujen yhteydessä

10. Ei työkavereita eikä pomoa

MIINUKSET

1. Riittämättömyyden tunne ja ajoittain saapuva epäily oman työn merkityksellisyyden suhteen

2. Ei kuukausipalkkaa

3. Kotona tai residenssissä kökkiminen, jolloin satunnaiset yhteydet ulkomaailmaan latautuvat arvaamattoman suurin odotuksin

4. Kuolee todennäköisesti köyhänä

5. Kehityskeskustelujen sijaan  hylsykirjeitä

6. Ei voi syyttää toisia, jos työ ei etene

7. Ei työkavereita

 

Jei, saldohan jäi kolmen verran plussalle!

Mainokset

7 comments

  1. ”5. Kehityskeskustelujen sijaan hylsykirjeitä”

    Reps, aika jäätävää 😀

    Plussapuolelle lisäisin vielä koulu- ja kirjastovierailut, jotka on useimmiten hirmu kivoja 🙂
    Ja joko samaan tai eri nippuun edellisen kanssa kirjamessut, joiden jälkeen voi olla ihan läähpuuh-rättipoikki mutta aina hyvällä mielellä, kun on saanut tavata liudan ihania kollegoja, kustantamon väkeä ja hyvällä tuurilla lukijoitakin (ja joihin ei ehkä saisi aikaiseksi lähdettyä ollenkaan ellei olisi ”pakko”, tunnustan…).

    Miinuspuolelle ärsyttävät kritiikit (enkä tarkoita nyt sitä että kirjaa ei kehuta, vaan niitä joista ihan selvästi näkee että kriitikko on lukenut koko kirjan hutaisten, jos ollenkaan) sekä turhauttavan apurahajahdin (se aiheuttaa mulle paljon enemmän riittämättömyyden tunteita kuin itse kirjoittaminen).

  2. Plussa: innostavat ja kannustavat kollegat, jotka ymmärtävät puolesta sanasta kirjoittamiseen liittyviä iloja ja kipuiluja.

  3. Totta, Anu, koulu- ja kirjastovierailut ovat kyllä parhautta, niistä jää aina niin hyvä mieli. Ja itsekin olen törmännyt pari kertaa kritiikkiin, josta tulee kyllä mieleen, että kriitikko on korkeintaan plarannut kirjaa sieltä täältä. Sellainen vetää mielen matalaksi, mutta on onneksi ani-harvinaista.

    Kirsti: niin, onhan meillä oikeastaan työkavereita, heitä vain tapaa turhan harvoin. 🙂 Moneen kertaan on ollut puhe tästä, kuinka ihanan kannustavia esim. Lanut ovat: siitä touhusta on kateus ja selkäänpuukottaminen kaukana.

  4. Vihdoinkin löysin tänne! Ihana blogi, olen heti fani. Lupaan kuitenkin tutustua myös kirjoihisi 🙂

  5. Onnea vielä jäsenyydestä! Kuulosti mukavalta tuo Kirjailijaliiton järjestämä päivä Villa Kivessä. Olen itse kuulunut jostain 1980-luvulta asti liittoon ja välillä irvistellyt vuosimaksuja, kun ura on ollut pitkään jäissä, eli en ole ns. oikeilta töiltä ehtinyt kirjoittaa mitään. Vuosia sitten sain paksun pitkähihaisen valkoisen puseron, jonka selässä lukee Suomen Kirjailijaliitto. En raaski heittää sitä pois, vaikken pidä koskaan valkoisia vaatteita ja se on varmaan jäänyt pieneksikin. Viime syksynä osallistuin HIetaniemen hautausmaalla Kirjailijaliiton järjestämään kävelyyn, jonka päätteeksi söimme porukan kanssa firman piikkiin lounaan. Se on mainitun paidan lisäksi ainut asia, jonka olen lehtien ja infokirjeiden lisäksi liitosta kostunut. Vikaa on varmaan itsessäkin, mutta kun en esim. muutamasta anomuksesta huolimatta saanut koskaan liiton apurahaa, lakkasin niitäkin hakemasta, Nyt hain työhuonetta, mutta ei onnistanut sekään. Toivottavasti oma urasi liiton jäsenenä on auvoisempi! Useimmat meistä ovat vain passiivisia maksajia. Mutta enpä ole kuitenkaan raaskinut jäsenyydestä luopuakaan, joten kai se jotain identiteetille merkitsee. Nuorisokirjailijoiden porukoista olen eri vaiheissa saanut enemmän vertaisseuraa. Olikohan tämä nyt kirjailijuuden plussia vai miinuksia, mene ja tiedä…

  6. Kiitos, Sisko. Jotenkin hulvaton ajatus tuo Kirjailijaliiton oma paita. Kehtaisiko sellaista edes käyttää julkisesti? 🙂 Ja rehellisyyden nimissä minuakin vähän pohdituttaa, kuinka hyvin istun Kirjailijaliiton kuvaan Vakavastiotettavasta Kaunokirjailijasta. Luulen, etten tule olemaan ihan ykköskastia, kun apurahoja jaetaan, mutta toivoisin pääseväni joskus johonkin residenssiin. Ja on ihan hyvä, että on lakimies apuna, jos joskus sellaiseen tilanteeseen joutuu. Toivottavasti ei joudu.

    Minustakin Nuorisokirjailijoiden joukkoon on ollut hyvä ja helppo sujahtaa, sinnehän suorastaan pyydettiin mukaan. Harmittavan vähän olen sielläkään ollut aktiivitoiminnassa mukana, kertaakaan en ole esim. pikkujouluihin päässyt. Mutta mielelläni osallistuisin enemmän esim. messumeininkeihin ja tekisin kouluvierailuita. Vink vink! 🙂

Vastaa käyttäjälle Sisko Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s