Myisitkö sielusi jos…

Hei, en ole lopettanut bloggaamista, olen vain yrittänyt vaihteeksi tehdä myös ns. oikeita töitä. Olen opettanut näillä näkymin viimeiset opetukseni Tampereen yliopistossa, tehnyt kirjailijavierailun Ylä-Savoon ja saattanut tieteellisen artikkelin julkaisukuntoon (jei!) muutamia mainitakseni.

Tässä aamuna muutamana minua tuijotti bussipysäkin mainostaulusta kuulaankaunis samppanjapulloa pitelevä nuori nainen. Taulussa oli teksti: ”Joisitko vähemmän alkoholia, jos tämä mainos kiellettäisiin? Moni päättäjä on sitä mieltä, että joisit.” Sitten kehotettiin kertomaan oma, siis implisiittisesti eri kuin tuo pahalta kalskahtavien päättäjien mielipide somessa, tietenkin Facebookissa.

Tämän sylttytehtaan takana ovat luonnollisestikin alkoholimyynnin tukku- ja vähittäismyyntiala (käsittääkseni Altia poislukien) ja markkinointi, siis mainostoimistot, joiden tuloista melkoinen osa syntyy alkoholin mielikuvamarkkinointia suunnittelemalla ja toteuttamalla.

Onpas näppärästi laadittu kampanja. Jokaisen aikuisen, itseään kunnioittavan mieleen tulee tietenkin sanoa: ”En tietenkään joisi. Mainonnalla ei ole minuun tai ostopäätöksiini mitään vaikutusta, olen siihen liian fiksu”. Näin sanomme, vaikka tutkimusten mukaan mainonnalla lisätään myyntiä. Miksi ihmeessä tuotteita muuten markkinoitaisiinkaan?

Itse uskallan kyllä sanoa, että varmaankin joisin vähemmän, jollei alkoholia saisi markkinoida. Tämä ei tarkoita sitä, että markkinoinnin lopettamisella juomisenikin loppuisi kokonaan, mutta monasti olen kyllä päätynyt ostamaan jotakin katumainoksessa vinkeältä vaikuttanutta viiniä tai poiminut ostoskärryyn saunakaljan, kun on tehnyt mieli testata, maistuuko se yhtä raikkaalta kuin mainos antaa ymmärtää.

Ja kuten kenelläkään somessa, minullakaan ei ole ongelmia juomisen kanssa. Näin sanovat poikkeuksetta kaikki, myös he, jolla niitä ongelmia totta vieköön on.

Lähipiirissänikin olen saanut todistaa monta, surullista tarinaa siitä, mitä tapahtuu, kun kuningas alkoholi ottaa ihmisestä niskalenkin. Erään läheisen viina vei hautaan saakka. Superlahjakas, luova ja herkkä ihminen muuttui ensin itsekkään pakkomielteiseksi maanikoksi, jonka ajatukset risteilivät vain seuraavassa paukussa. Sitten meni parisuhde jos toinenkin, omaisuus ja ystävät. Menestyvästä uraraketista tuli säälittävä ja tutiseva puistomiesten kanssa kaveeraava deeku. Lopulta hän kuoli, kouristellen ja sappea oksentaen. Häntä ei alkoholimainonta ainakaan auttanut.

Alkoholin myynissä pyörivät suuret rahat, ja niin pyörivät sen markkinoinnissakin. Mainostoimistot olisivat varmaan suurin häviäjä, jos alkoholin markkinointia kiristettäsiin, ja siksi isot mainostoimistot ovat mukana lobbauksessa. Olen itsekin työskennellyt copyna. Kerran meidän täytyi keksiä mukavalta kuulostava nimi ja vetoavanhauska logo valtavalle kalkkunalihottamolle, siis eräänlaiselle kalkkunoiden keskitysleirille. Sinä päivänä olin huono työntekijä: en yksinkertaisesti kyennyt ideoimaan hyvää sellaisesta, mikä tuntui väärältä. Työt mainostoimistossa loppuivat – eivät varmaankaan tuosta kyseisestä työtehtävästä johtuen – vaan yleiseen laskukauteen. Enkä haluaisikaan tänään olla kirjoittamassa alkoholin mainontaa puolustavia iskulauseita. Myisitkö sinä sielusi, jos saisit siitä paljon rahaa?

Alkoholiahan markkinoidaan ensi sijassa nuorille, vaikka yritykset ja mainostoimistot väittäisivät mitä tahansa muuta. Iso osa mainostettavista juomista on limuviinoja ja äklömakeita siidereitä tai lonkeroita, joihin aikuinen ihminen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Myös mainosten kuvasto, värit, musiikki ja jopa kieli ovat suoraan nuorten elämästä. Käykääpä vaikka kurkkaamassa sitä kampanjan tyttöstä, pitsihansikkaineen hän on täydellinen replika seppälä-pissiksestä. Ja kukas muu nuoria apinoi ja ihailee kuin lapset, huomispäivän nuoriso.

Alkoholijuomamainosten viesti nuorisolle on selvä: kun juot, olet ”nosteessa”, kaunis ja haluttu, on hyvä fiilis ja arki muuttuu värivaloissa kylpeväksi kimallemaailmaksi. Kun juotava loppuu, loppuu hauskuuskin.

Ja kun alkoholin mainonnasta on tullut täysin jokapäiväistä ja viinaa  (anteeksi kauheasti – tarkoitin mietoja alkoholijuomia ja viinejä) mainostetaan bussipysäkeillä, suosituimpien tv-sarjojen mainostaukojen alussa ja lopussa, jopa tuotesijoitteluna koko perheen kilpailuohjelmissa ja urheilukisoissa, annetaan lapsille ja nuorille selkeä viesti: alkoholijuomat kuuluvat jokaiseen päivään ja ne ovat normaali, kaikille tarpeellinen kulutustuote, kuten vaikka vessapaperi.

Ehkä surkein peruste, jolla olen kuullut alkoholin mainostusta perusteltavan, oli se, että nykyään urheilun sponsorointituloista niin suuri osa on kytköksissä alkoholin mainostukseen kisapaikoilla, että alkoholin markkinointikielto tarkoittaisi kuoliniskua uheilulle.

Hassua, mutta vielä 1990-luvulla, jolloin alkoholin mainostaminen ei ollut sallitua nykyisessä laajuudessaan, urheiltiin ihan yhtä lailla, jollei enemmänkin, kuin tänään. En ole myöskään kuullut, että viinamarkkinoinnin myötä urheilijoiden varakkuus tai menestyminen isoissa koitoksissa olisi jotenkin merkittävästi kasvanut tai urheilumahdollisuudet parantuneet. Sama kitinä siitä, että rahaa urheilulle on liian vähän, jatkuu vuosikymmenestä toiseen.

Ei alkoholia tarvitse markkinoida nykyisessa laajuudessaan, eivätkä alkoholia myyvät yritykset siihen kaadu, jos säännöstöä taas vaihteeksi kiristetään. Kiristämisen hyödyt  ovat suuremmat kuin haitat: alkoholi tappaa Suomessa enemmän työikäisiä kuin muut sairaudet yhteensä, ja myös suuri osa onnettomuuksista on kytköksissä alkoholin käyttöön. Ei myöskään tule jättää huomiotta kaikkea sitä surua, pelkoa ja huolta, jota alkoholia turhan paljon käyttävät (ja heitä on paljon) aiheuttavat läheisilleen.

Me kaikki maksamme veroilla alkoholia kuluttavien sairaanhoidon, putkareissut ja juopottelun jälkien siivoamisen ympäristöstä. Itse en ainakaan halua tukea millään tavoin alkoholin markkinointia vaan kannatan kukkahatuksi leimaantumisenkin riskillä sen kieltämistä julkisilla paikoilla, televisiossa ja radiossa. Olen puhunut.

Mainokset

3 comments

  1. Paljon pontevaa asiaa Päivi. Olen täsmälleen samaa mieltä sinun kanssasi useimmissa, jollen jopa kaikissa kohdissa. MInua ärsyttää suunnattomasti tuo urheilun ja alkoholin pyhä liitto, johon ei kenenkään pitäisi koskeman. Minusta tuntuu, että esimerkiksi jääkiekko-otteluissa on toisarvoista kuka pelaa ja ketä vastaan, tärkeintä on päästä sinne halliin kaljalle. On jotenkin kaksinaismoralistista lässyttää alkoholin vaaroista ja valistaa lapsia asiasta, jos samanaikaisesti sen viestitetään olevan urheiluharrastukseen kuuluva asianmukainen elementti.

    MInua ihmetyttää meidän suomalaisten asennoituminen alkoholiin siinä mielessä, että jos joku, vaikkapa Päivi Räsänen, mainitsee, että baarien aukioloaikoja tulisi lyhentää tai alkoholin saatavuuttaa heikentää, niin alkaa ihan jumalaton messu yksilövapauden rajoittamisesta ja holhousyhteiskunnasta. Miksi me suomalaiset emme hyökkää samanlaisella intensiteetillä barrikadeille, kun puhutaan veronkorotuksista tai kunnallispalveluiden heikentämisistä, koulujen lakkauttamisista tai vanhusten hoidon alasajosta? Ugh, olen puhunut.

Vastaa käyttäjälle Päivi L Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s