Erich Kestner

Hanna van der Steen: Ennustus

Kadoksissa ollut kaksoissisar on kirjallisuudessa hyvin käytetty aihe. Erich Kestnerin Lisen ja Lotten salaisuus –kirjan parissa ovat viihtyneet itseni lisäksi 1920-luvun lopulla syntynyt äitini ja 1990-luvun lopulla syntynyt tyttäreni. Oma suosikkini salasisarkertomuksista lienee kuitenkin Astrid Lindgrenin Kultasiskoni, surullisen kaunis tarina, jossa on Hans Amoldin lumoavan kaunis kuvitus. Mikä kadonnut kaksonen –teemassa sitten kiehtoo? Pohjaako se useimpia jossain vaiheessa vaivaavaan erilaisuuden tunteeseen? Kaipaako jokainen ystävää, joka olisi juuri itsen kaltainen ja ymmärtäisi siksi paremmin kuin kukaan muu?  (Ehkäpä juuri tämän vuoksi Vilja-Tuulia Huotarisen Junior Finlandia –palkitussa Valoa valoa valoa –teoksessakin puhutaan tämän tästä salaisesta siskosta?)

Myös Ennustuksessa pääosassa ovat kaksostytöt, Armada ja Elena, jotka syntyivät Tähtilinnan kuninkaan ja kuningattaren esikoistyttärinä.  Vanhan ennustuksen mukaan kuninkaalle syntyvät kaksostyttäret, jos saavat olla yhdessä 13-vuotissyntymäpäivänänsä, voivat saattaa koko valtakunnan tuhoon. Tämän vuoksi kuningaspariskunta antaa noita Orvokille tärkeän tehtävän muuttaa Elenan kanssa Suomeen, Pernaisten pikkupaikkakunnalle, kunnes tuo kohtalokas päivämäärä olisi turvallisesti ohitettu.

Lähes kolmetoista vuotta myöhemmin Armada saa kuitenkin tietää kaksossisarestaan, ja kun kuningaspariskunta lähtee selvittelemään kurppapeikkojen kapinaa, Armada tuottaa Elenan välittömästi luokseen. Armada on älykäs, mutta kovin hemmoteltu ja impulsiivinen ja pitää ennustusta pelkkänä taikauskona. Tottelemattomuudella on tietysti arvaamattomat seuraukset.

Ennustuksessa on peräti 405 sivua. Ihailen ja suorastaan kadehdin kirjailijoita, jotka kykenevät kirjoittamaan monisatasivuisia teoksia. Itse olen niin hidas kirjoittaja, että jo seitsenkymmenliuskaisen (kirjana sellaiset 130–160 sivua) käsikirjoituksen tuottaminen on työn ja tuskan takana. Ehkä taustani teatterikirjallisuuden parissa aiheuttaa sen, että tiivistän ja tiivistän ajatuksella, että kaikki, mikä voidaan jättää pois kokonaisuuden siitä kärsimättä, tulee jättää pois. Ennustus taas on yltäkylläinen fantasian runsaudensarvi, mikä ei kuitenkaan tee siitä raskasta tai hankalaa luettavaa, päinvastoin. Minusta Ennustusta oli erityisen hauskaa lukea silloin, kun olin jotenkin alamaissa ja elämä tuntui pelkältä vastoinkäymisten kavalkadilta. Silloin oli ihanaa uppoutua Tähtilinnan valtakunnan ihmeellisyyksiin, kuten vuodenaikaseutuihin tai puuhasaliin mekaanisine poneineen ja kaikki mielikuvat toteuttavine löllölellyineen. Ennustus sisältääkin juuri sen elementin, mikä mielestäni löytyy kaikista parhaista lastenkirjoista, siinä toteutuvat lasten unelmat.

Unelmien toteutumia esitellään lukijalle etenkin kirjan alkupuolella, samoin kuin fantasiamaan runsasta asujaimistoa, kuten minijättiläisiä, karvamahakkaita ja yksisarvisia lehmiä. Apropos, yksi Ennustuksen sisarteoksia ovat myös Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli –kirjat. Aivan samalla tavoin niissä käytetään runsaasti sivuja siihen, että kuvaillaan sellaista, mistä jokainen pieni tyttö (tai poika) haluaisi päästä osalliseksi.

Kirjan luvut ovat lyhyitä ja lyhenevät entisestään kirjan loppupuolella. Pahaenteiseen ennustukseen liittyvä toiminta tiivistyy sen viimeiseen kolmannekseen, joka on myös kirjan kertomuksellisesti mielenkiintoisin osa. Kun Elena pohtii, miksi on tullut ensin vanhempiensa ja sitten Orvokin hylkäämäksi ja Armada joutuu kantamaan vastuun valehtelustaan ja itsekkäistä päätöksistään, kirja saa syvyyttä ja lukija kykenee samaistumaan henkilöhahmoihin.

Ennustukselle on tulossa jatko-osa, Kirous. Jään innolla odottamaan sitä. Ennustuksen lopussa annetaan vinkki siitä, mitä Kirous todennäköisesti käsittelee, mutten paljasta sitä tässä, jotten vie keneltäkään lukemisen riemua juonipaljastuksillani.

Mainokset