Jukka Kemppinen

Hankala yhtälö

Hesarin kuukausiliitteen artikkeli kirjastoapurahoista pisti todella miettimään syntyjä syviä. Tässä taannoin lanu-kirjailijaystävä tokaisi, että niitähän saa joka vuosi, ainakin vähän. Itse en ole saanut joka vuosi, ainoastaan kahdesti on tullut huhti-toukokuussa ilouutinen. Hakenut kyllä olen joka vuosi ensimmäisen kaunokirjallisen teoksen ilmestyttyä, siis tammikuusta 2008.  Ensimmäisen hylsyn otin hyvin tyynesti, olin juuri saanut suhteellisen ison apurahan tieteelliseen työskentelyyni (väitöskirja), enkä sen vuoksi olisi tuona vuonna kyennyt mitenkään paljoa kirjoittamaankaan. Reilu peli: ei tuotosta – ei avustusta, onhan kyseessä työskentelyapuraha, ei palkkio tehdystä työstä.

Mutta jotkut ovat saaneet joka vuosi, vuosikausia ja ilman, että julkaisuja on putkahdellut mitenkään taajaan. Jotkut ovat nauttineet kirjastoapuraa oman, hyväpalkkaisen toimen ohessa.  Kuukausiliitteen jutun toimittaja Ilkka Karisto ei ole kuitenkaan selvittänyt, ovatko nämä ihmiset olleet virkavapaalla tai muuten vapautettuina tehtävistään apurahaa nauttiessaan.

Ja ihmiset ovat saaneet huimia summia, jotkut 2000-luvun aikana yhteensä yli 100 000 euroa. Viidenkymmenen eniten netonneen joukkoon mahtuu niin valtaviin myyntilukuihin yltäviä bestsellertehtailijoita kuin aika tavalla never heard-tyyppejäkin. Millä perusteella rahat sitten oikein jaetaan?

Kuukausiliitteen jutun mukaan lautakunnan iäkkäät myöntäjät jakavat iäkkäille hakijoille. Mutta eikö Arto Paasilinnaa, Jari Tervoa, Mauri Kunnasta tai kansanedustajan eläkettäkin kaiketi nauttivaa Claes Anderssonia NOLOTA hakea kirjastoapurahaa? Heille myönnettyhän on totisesti pois joltakulta toiselta, apua varmastikin enemmän tarvitsevalta.

En haluasi kyllä olla lautakunnassa jakamassakaan näitä rahoja. On tietyllä tapaa inhimillistä, että tutulle on helpompi antaa kuin tuntemattomalle, etenkin, jos tietää, että hakijalla on juuri pesukone hajonnut tai puoliso sairastunut. Mutta kuinka järjestelmästä on tullut jonkinlainen toimeentulotuki tai sosiaaliavustus aika pienelle porukalle, kun työskentelevälle ja julkaisevalle kirjailijalle voidaan tarjota vain lämmintä kättä ”riittämättömien määrärahojen vuoksi”? Kolmisen miljoonaa ei ole kauhean vähän, kun hakijoita on kuitenkin vuosittain yleensä alle tuhat. Olisiko tasajako mitään: kaikille 3000? Sekin olisi enemmän kuin olen joinakin vuosina saanut.

En toisaalta osaa nimetä ketään, joka ei rahaansa olisi ansainnut. Ehkä sellaisia on, mutta pelkät myönnetyt rahamäärät ja nimiluettelot eivät kerro mitään. Kuukausiliitteen jutussa Jorma Kairimo nostetaan esimerkiksi hakijasta, joka on saanut 2000-luvulla melkein sata tonnia, muttei julkaissut kuin pari juttua. Mutta Jorma ei olekaan kaunokirjailija vaan dramaturgi, joka kyllä kirjoittaa aivan jatkuvasti freelancer-pohjalta ja jonka tuotanto julkaistaan ja esitetään näytelminä. Vuonna 2011 suurimmat kirjastoapurahat saaneiden joukkoon mahtuu Jorman lisäksi ainakin kuusi ystävääni tai puolituttua, enkä kyllä usko, että heistä yksikään on saanut kirjastokorvauksiaan mitenkään vastineetta tai väärin perustein.

Silti toivoisin, että kirjastoapurahojen jakoperusteita selkeytettäisiin ja tehtäisiin läpinäkyvimmäksi. Kannatan lämpimästi myös Paavo Arhinmäen aloitetta, jolla tämän apurahan hakijoille määrättäisiin enimmäistuloraja.

Sen sijaan en ole samoilla linjoilla muuten kovasti kunnioittamani Jukka Kemppisen kanssa, joka ehdottaa koko kirjastoapurahan lakkauttamista. Outoa, että Kemppinen, joka myöntää oleensa luomassa ja myös hyödyntämässä tätä järjestelmää, ole tarkastellut asiaa lainkaan oman erityisosaamisalueensa, tekijänoikeuksien, kannalta. Alunperinhän kirjastoapurahalla oli tarkoitus kompensoida kirjailijoiden tulonmenetyksiä, kun heidän teoksiaan lainataan ilmaiseksi valtion kirjastoissa.

Hatunnosto myös Riikka Pulkkiselle, joka on hakenut kyseistä apurahaa ainoastaan silloin, kun on kokenut sitä todellakin tarvitsevansa. Hän ei ole myöskään hakenut kirjastoapurahaa silloin, kun ei ole julkaissut teosta. Teen tässä itsekin jalon vakuutuksen, että heti, kun elän kirjoistani saamillani tuloilla, jätän kirjastoapurahan sitä tarvitseville.

Mainokset