kirjamessut

Vartti valokeilassa

Andy Warholhan se joskus keksi, että jokaisin ihmisen täytyisi saada olla 15 minuuttia kuuluisa. Uskon, että minulle tuo vartti riittäisi reilusti. Tai sanotaan näin: esiinnyn mielelläni ja kerron kirjoistani, mutta olen todella tyytyväinen, että kirjailija Päivi Lukkarilan elämä ja teot eivät kiinnosta suurta yleisöä. En todellakaan haluaisi jakaa lehdessä ihmissuhdeohjeita tai kertoa henkilökohtaisista vaikeuksistani. Jos kihahtaa yli, minulle riittää tämä varoventtiili. On kai tämäkin jonkinlaista julkisuutta, mutta ihan omasta aloitteesta ja ilman velvotteita.

Kirjamessuilla olen ollut kymmenkunta kertaa esiintymässä, ja normaali puoli tuntia lauteilla on minulle erittäin passeli määrä julkisuutta. Oma esiintymisvuoroni on ollut yleensä aamupäivällä, eikä katsomo ole ollut mitenkään tiukuvan täysi. Kuulin juuri, että kustantajat ”taistelevat” messuhaastattelupaikoista ja -ajoista. Hassua. Mahtaakohan se olla sen arvoista, noin markkinointimielessä?

Ainakin Helsingissä niitä lavoja on niin tolkuttomasti, että tuntuu, että kaikki markkinameinikin vain sotkeutuu yhdeksi melumereksi, ja ihmiset ramppaavat paikasta toiseen sen kummemmin keskittymättä.

Aamulehdessä oli 10.6. juttu otsikolla ”Onko kirjailija julkinen pelle?”. Siinä Päivi Alasalmi sanoi, että hänen sopimuksessaan lukee, että pitää olla messuilla ja lehdissä ja markkinoida itseään. Kauheaa. Onneksi olen saanut lähteä messuille ihan omasta, vapaasta tahdosta. Lehtijuttuja minusta on tehty muistaakseni kolmesti, ja kaikkiin aloite on tullut lehden toimittajalta, ei koskaan kustantajalta. Jutuissa on käsitelty kirjojani ja jonkin verran hevosharrastusta. Hyvä näin.

Mainokset