Marja-Leena Mäkelä

Kuinka jouduin Terttu Autereen vuoksi noloon tilanteeseen

Kävin tänään (taas) kaupunginkirjasto Metsossa. Tarkoituksenani oli etsiä materiaalia työkeikkaa varten, mutta kirjaston tietojärjestelmät olivat sekaisin eikä etsimisestä tullut oikein mitään.

Kirjastossa parveili japanilaisia nuoria. Luulin, että olivat matkalla Muumilaaksoon, mutta heille esiteltiinkin kirjastoa. Metson lempparikirjastohenkilöni Mervi (kyllä te kaikki muutkin olette aivan ihania, mutta meillä on Mervin kanssa yhteinen harrastus ja samanlainen huumorintaju) kertoi ja tulkki käänsi kerronnan japaniksi.

Olin tehnyt löytöni, pari johtamistaidon kirjaa, Marja-Leena Mäkelän toimittaman Sanaista taidetta -kirjan sekä Terttu Autereen Sinisen hatturasian äänikirjana ja suuntasin lainausautomaateille. Kaksi ensimmäistä oli varattuja, ja koska olen kovasti kärsimätön henkilö, painelin sille kolmannelle, joka paljastuikin lasten lainausautomaatiksi.

Kun siinä yritin oivaltaa kuinka päin kirjastokortti tungetaan hahloon ja miten päin kirjat tulee vetää valonsäteen alitse, japanilaiset olivatkin yhtäkkiä siinä. Mervi esitteli minut heille eräänä lasten- ja nuortenkirjailinamme! Onneksi minulla ei ollut mitään ns. kyseenalaista lainattavaa tällä kertaa. Tarkoitan, etten koskaan lainaa mitään mitä ei voisi hyvällä omallatunnolla näyttää muillekin. En tietenkään.

Huvittavaksi tilanteen teki se, että olin kuitenkin siinä lapsille tarkoitetulla lainausautomaatilla, jonka tiski ylsi hädin tuskin puoleenväliin reittäni, joten pyllistelin siinä aika kummallisen näköisesti höyhentoppatakissa ja kaulan ympärille käärityssä villakaulahuivissa (sillä aamulla meillä päin oli vielä reilusti pakkasta!) ja automaatti naukaisi vienosti kissan äänellä jokaisen lainatun teoksen kohdalla.

Viimeinen nuorista japanilaisista ikuisti eleganssini kamerallaan ja kiitti vielä pokkaamalla kauniisti. Pokkasin takaisin. Edellisen kerran päädyin japanilaiseen kuva-albumiin hääpäivänäni, kun nousevan auringon maan turisti pyysi kainosti lupaa ikuistaa minut hääpuvussani. Taidapa olla Fuji-vuoren ja keväisten kirsikankukkien jälkeen ihan suosituimpia kuvauskohteita Nipponissa!

Kun sitten kiirehdin mahdollisimman nopeasti pois Metsosta, innostui ovihälytin piippaamaan vimmatusti. Varastaako kirjailija kirjoja? Eikö tullut apurahaa tänä vuonna?

Sininen hatturasia oli kaikessa hässäkässä jäänyt lukematta naukuvassa automaatissa.

Kotiin päästyäni kuulin, ettei työkeikkaa tulekaan, ainakaan lähiaikoina, liian vähän ilmoittautuneita tms. Pee reissu siis, mutta tulipa tehtyä!

Mainokset