Terttu Autere

Kuinka jouduin Terttu Autereen vuoksi noloon tilanteeseen

Kävin tänään (taas) kaupunginkirjasto Metsossa. Tarkoituksenani oli etsiä materiaalia työkeikkaa varten, mutta kirjaston tietojärjestelmät olivat sekaisin eikä etsimisestä tullut oikein mitään.

Kirjastossa parveili japanilaisia nuoria. Luulin, että olivat matkalla Muumilaaksoon, mutta heille esiteltiinkin kirjastoa. Metson lempparikirjastohenkilöni Mervi (kyllä te kaikki muutkin olette aivan ihania, mutta meillä on Mervin kanssa yhteinen harrastus ja samanlainen huumorintaju) kertoi ja tulkki käänsi kerronnan japaniksi.

Olin tehnyt löytöni, pari johtamistaidon kirjaa, Marja-Leena Mäkelän toimittaman Sanaista taidetta -kirjan sekä Terttu Autereen Sinisen hatturasian äänikirjana ja suuntasin lainausautomaateille. Kaksi ensimmäistä oli varattuja, ja koska olen kovasti kärsimätön henkilö, painelin sille kolmannelle, joka paljastuikin lasten lainausautomaatiksi.

Kun siinä yritin oivaltaa kuinka päin kirjastokortti tungetaan hahloon ja miten päin kirjat tulee vetää valonsäteen alitse, japanilaiset olivatkin yhtäkkiä siinä. Mervi esitteli minut heille eräänä lasten- ja nuortenkirjailinamme! Onneksi minulla ei ollut mitään ns. kyseenalaista lainattavaa tällä kertaa. Tarkoitan, etten koskaan lainaa mitään mitä ei voisi hyvällä omallatunnolla näyttää muillekin. En tietenkään.

Huvittavaksi tilanteen teki se, että olin kuitenkin siinä lapsille tarkoitetulla lainausautomaatilla, jonka tiski ylsi hädin tuskin puoleenväliin reittäni, joten pyllistelin siinä aika kummallisen näköisesti höyhentoppatakissa ja kaulan ympärille käärityssä villakaulahuivissa (sillä aamulla meillä päin oli vielä reilusti pakkasta!) ja automaatti naukaisi vienosti kissan äänellä jokaisen lainatun teoksen kohdalla.

Viimeinen nuorista japanilaisista ikuisti eleganssini kamerallaan ja kiitti vielä pokkaamalla kauniisti. Pokkasin takaisin. Edellisen kerran päädyin japanilaiseen kuva-albumiin hääpäivänäni, kun nousevan auringon maan turisti pyysi kainosti lupaa ikuistaa minut hääpuvussani. Taidapa olla Fuji-vuoren ja keväisten kirsikankukkien jälkeen ihan suosituimpia kuvauskohteita Nipponissa!

Kun sitten kiirehdin mahdollisimman nopeasti pois Metsosta, innostui ovihälytin piippaamaan vimmatusti. Varastaako kirjailija kirjoja? Eikö tullut apurahaa tänä vuonna?

Sininen hatturasia oli kaikessa hässäkässä jäänyt lukematta naukuvassa automaatissa.

Kotiin päästyäni kuulin, ettei työkeikkaa tulekaan, ainakaan lähiaikoina, liian vähän ilmoittautuneita tms. Pee reissu siis, mutta tulipa tehtyä!

Mainokset

Matkustan ympäri Pirkanmaan

… laukussa lukiopetuksen kirjoja vaan. Tarkoituksenani olisi syksyn ja kevään aikana tenttiä loput suomen kielen aineopintojen tentit, niin saisin äidinkielen opettajan pätevyyden. Tuskin kukaan tällaista vahaa akkaa enää vakihommaan ottaa, mutta jos tekisin sijaisuuksia. Aika hurjaa on ollut oppia, että mittaustavasta riippuen 10–23 %:lla koululaisista on luetun ymmärtämiseen liittyviä vaikeuksia. Ei ihme, että niin moni opiskelee mieluummin käytännön tekemistä painottavissa kouluissa kuin pänttää kirjaviisautta.

Viime torstaina poikkesin taas Hämeenlinnassa, tällä kertaa Karistolla. Minulle myönnettiin Kirsti Ellilän ja Anu Holopaisen, Terttu Autereen sekä tietokirjailija Sirkka-Liisa Rannan ohella Kariston stipendi. Stipendin saaminen tuntuu todella hyvältä. Lisäksi se helpottaa vähän syksyn tiukkaa taloustilannetta.

Sunnuntai meni esikoisen ratsastuskilpailuissa Hämeenkyrössä. Sää suosi, kisajärjestelyt kulkivat kuin kello ja lisäksi tytär ja poni sijoittuivat luokassaan kolmansiksi. Kouluratsastus on kyllä mielenkiintoinen laji. Missä muussa urheilussa kuin ratsastuksessa naiset ja miehet, seniorit ja lapset, isot hevoset ja pikkuponit kisaavat samoissa luokissa, samoin ehdoin?

Tänään esiinnyn Kirjavälityksen Näin on kirjat -tapahtumassa ravintola Ziberiassa, Finlaysonin alueella, täällä koti-Tampereella siis. Mukana karistolaisista ovat Kirsti Kuronen, Katariina Romppainen ja Anneli Kanto (joka edustaa itsensä ohella myös Tähystäjäneidon toista kirjoittajaa, Terhi Rannelaa, matkoilla). Tervetuloa katsomaan, kirjasto- ja kirjakauppa-alan ihmiset. Minua haastatellaan Venlan alkeiskurssi -kirjasta.