Ennen kuin tehdään draamaharjoituksia, on hyvä laatia ryhmän oma, mielellään kirjallinen draamasopimus, joka takaa sen, että työskentely on mukavaa kaikille. Draamasopimukseen on helppo sitoutua, kun se on laadittu yhdessä kaikkia kuullen. Alla on mainittu muutamia asioita, jotka voi olla hyvä kirjata ryhmän draamasopimukseen.
Yksi draaman lähtökohdista on vapaaehtoisuus. Jokainen saa osallistua työskentelyyn tavallaan, kunhan kunnioittaa toisten tekemistä.
Toisten ideoiden hyväksyminen niitä omalla toiminnallaan tukemalla on keskeistä draamatyöskentelyssä, vaikka kohtaus lähtisikin tällöin eri suuntaan kuin itse haluaisi. Kun tietää, että tarjotut ideat hyväksytään, uskaltaa osallistua draaman kehittämiseen. Jos taas ”torppaa” toisen ideat eli kieltäytyy hyväksymästä niitä, kohtaus typistyy toimimattomaksi tai muuttuu hedelmättömäksi kiistelyksi.
Esimerkit ehdotusten hyväksymisestä ja torppaamisesta:
Hyväksyminen
Henkilö 1: Hyvänen aika, nythän on maanantai, sinulla on se hammaslääkäriaika!
Henkilö 2: On. Mutta en uskalla mennä hammaslääkäriin.
Henkilö 1: No soitetaan hammaslääkärille ja sanotaan, että sinulla on pilkkukuume.
Henkilö 2: Selvä! Missä minun puhelimeni on?
Henkilö 1: Sehän jäi eilen eläintarhaan.
Henkilö 2: Ihan totta! Ei olisi pitänyt ottaa sitä lähikuvaa krokotiilin hampaista. Lainaa puhelintasi!
Henkilö 1: Tässä!
Torppaaminen
Henkilö 1: Hyvänen aika, nythän on maanantai, sinulla on se hammaslääkäriaika!
Henkilö 2: Ei ole. Nyt on sunnuntai.
Henkilö 1: Kyllä nyt on maanantai. Sinä nukuit koko sunnuntain.
Henkilö 1: Ei pidä paikkaansa.
Henkilö 1: – – –
Nauru ja huumori rohkaisevat tekemiseen ja keventävät tunnelmaa. Kannattaa kuitenkin sopia, että nauretaan draamatilanteessa esiintuleville asioille ja roolihenkilöille, ei draamaan osallistuvalle.
Moka on lahja. Draamaharjoitukset onnistuvat eri tavoin, mutta mokaamista ei tarvitse pelätä. Yleensä niin sanottu moka vie kohtausta ihan uuteen, yllättävään tai paremmin toimivaan suuntaan. Draamaharjoituksissa riemuitaan ja kiitetään siitä, jos ”epäonnistuu”, ei vaikkapa keksi jatkoa kohtaukseen tai putoaa roolistaan. Mokaaja saa vilpittömät ja kannustavat aplodit toisilta, eikä mokaamista ryhdytä häpeilemään tai pyytelemään anteeksi.’
On tärkeää kunnioittaa toisten draamatyöskentelyä niin, että keskittyy seuraamaan sitä. Kun ollaan mukana yleisössä seuraamassa toisten työskentelyä, ei kuiskutella tai puuhailla omia.
LISÄTIETOA DRAAMATYÖSKENTELYN TUEKSI:
Simo Routarinne: Improvisoi!
Pia Koponen: Improkirja
Kanerva & Viranko: Aplodeja etsijöille – Näkökulmia draamaan sekä taidekasvatuksena että opetusmenetelmänä.
PÄIVI LUKKARILA 